AINIIN MUN NUKKEILU JA MÄ JOSSAIN VAIHEES SYYSKUUT TÄYTETTII VUODEN (miä myös vuoden :33) JA ONNEE CHANEL MURUSEPPÄ VAIK OOTKI SIEL OULUS ETKÄ ENÄÄ MINU NUKKE!!!!!!!!!
Kuvakisasta sen verran, hienoa Hertta, että osallistuit! Kukaan muu ei osallistunut ja olen todella pettynyt. Hertta siis voittanut kisan! Oon niin niin niin pettynyt teihin muut lukijani.
Tämä ei ole vielä juhlapostaus osa 3, mutta sen julkaisen viimeistään 13.10, muuten saatte torua mua! :D Nyt lukemaan.
(^ paina)
puhua
ajatella
*tekeminen*
painostettu
sivuhuomautukset
Nukketalossa vallitsee hiljaisuus. Elena miettii Misan noituuden poistamista. Sillä välin Sumie ja Misa touhuavat alakerrassa.
Elena: Pakko olla jokin keino.
Elena: *havahtuu askeliin*
Misa: *kävelee hieman epäröiden Elenan luokse*
Misa: *istuutuu* Tuota...
Misa: *änkyttää* ...minä mietin vain...
Misa: Olisiko edes yhtä keinoa?
Elena: Tarkoitat noituutta. On yksi, mutta siihen en suostu.
Elenan kehon läpi kulkevat kylmät väreet.
Sumie: Heippa tytsyt! Tein croisantteja.
Sumie: Ottakaa ja maistakaa! ;) *happyhappy*
Misa: *mulkaisee Sumieen*
Sumie: Voi pyhätkalsarit, keskeytinkö jotain? ;__;
Elena: Sumie ei tiedä. Hän on tavallinen, ja meidän pitää arvostaa sitä. Emme voi kertoa olevamme noitia. Ei se mitään Sumie, mutta voisitko nyt poistua? *hymy*
Sumie: Juu! Laitan nämä tähän pöydälle, syökääpäs lapset! *famouskiilusilmäfiilis*
pisteet ei kuulu kuvaan, bloggerin kepposia
Henkarit heiluvat Sumien poistuessa ~
Misa: Ja se keino on...?
Elena: Aloittaa peli.
Misa: Ai peli?
